Geoenergiaa eli maalämpöä on käytetty kiinteistöjen lämmittämiseen jo vuodesta 1948, jolloin asennettiin ensimmäinen kaupallisesti onnistunut projekti Commonwealth Building -rakennukseen Portlandissa, Oregonissa.
1970-luvusta lähtien maalämmöstä tuli suosittua Ruotsissa, ja ala on siitä lähtien pikkuhiljaa kasvanut maailmanlaajuisesti. Suomessa maalämpöä on asennettu omakotitaloista suuriin kiinteistöihin, kuten sairaaloihin, ostoskeskuksiin ja teollisuusrakennuksiin.
Geoenergiaa on siis käytetty jo pitkään lämmittämään ja viilentämään erikokoisia rakennuksia kustannustehokkaasti ja ilmastoystävällisesti. Tämä energiamuoto ei toki sovi kaikkialle maailmassa, vaan vaatii sopivan maaperän, josta geoenergiaa saadaan hyvin otettua. Fennoskandiassa on erittäin otollinen kallioperä, jolloin täällä tätä ilmaiseksi maasta saatavaa energiaa on järkevää hyödyntää.
Viime aikoina on keskusteltu paljon syväkaivoista, jotka ovat jopa kahden kilometrin pituisia. Tällaisia testiporauksia on tehty muutaman toimijan toimesta.
Kuinka syvälle siis täytyy mennä, jotta saadaan maalämpöä tehokkaasti?
Laskelmiemme ja kokemuksemme mukaan ihanteellinen syvyys on 250 – 350 metriä, riippuen kohteen geoenergiakentän koosta ja energian tarpeesta. Tässä syvyydessä porauskustannukset pysyvät vielä hyvin hallussa ja perinteisiä kustannustehokkaita energiakollektoriratkaisuja voidaan käyttää, jolloin maalämpö ja maaviileä saadaan hyödynnettyä nykyteknologialla tehokkaimmin. Tällöin se on myös taloudellisesti kannattavaa.
Hieman syvemmälle (noin 500 metriin) kannattaa tapauskohtaisesti porata esimerkiksi silloin, kun kaivojen lukumäärää rajoittaa tontin koko. Sen sijaan varsinaisia syväporauksia kannattaa tehdä lähinnä tutkimusmielessä, ja meilläkin on muutama syväkaivotutkimus meneillään. Mutta kaupallista toimintaa se ei ole tällä hetkellä, ei toimijoille, kuin ei myöskään asiakkaille.
Vaikka kahden kilometrin syvyydessä kallion häiriintymätön lämpötila voi kaivon pohjalla olla korkeakin, niin tämä ei tarkoita sitä, että pitkällä aikavälillä sieltä saatavan nesteen lämpötila olisi. Kaivo nimittäin jäähtyy, kun siitä otetaan energiaa, jolloin tarvitaan lämpöpumppu energian hyödyntämiseen, aivan kuten perinteistenkin maalämpökaivojen tapauksessa. Syväkaivon lämpötila liikkuu kuitenkin helposti sellaisella alueella, että vapaajäähdytys ilman lämpöpumppua voi olla mahdotonta, toisin kuin perinteisillä kaivoilla.
Kysyntä viilennykselle kasvaa koko ajan
Kuumien kesien yleistyessä, kysyntä viilennykselle on myös kasvanut suuresti. Tässä suhteessa syväkaivot eivät tulevaisuudessakaan tule pystymään kilpailemaan perinteisten kaivojen kanssa, koska niistä ei saada viilennystä yhtä tehokkaasti kuin perinteisistä kaivoista, joista viilennys ikään kuin tulee kaupan päälle.
Nykyisin poratut perinteiset energiakaivot ovat siis vanhaa, mutta edelleen yhtälailla toimivaa teknologiaa, jota on vuosien saatossa kehitetty. Esimerkiksi Rototec otti heti perustamisensa jälkeen käyttöön pienemmän 4,5 tuuman porausreiän (aikaisempi standardi oli 5,5 tuumaa), joka oli laskelmiemme mukaan fysikaalisesti ja taloudellisesti parempi. Tästä koosta onkin alalla tullut sittemmin uusi standardi. Uskomme siis alan jatkuvaan kehittämiseen ja uudistumiseen, ja siihen, että on aina hyvä tutkia erilaisia vaihtoehtoja. Kaupallistaminen tulee sitten ajallaan, jos on tullakseen.
Johnny Lönnroth, johtava analyytikko, Rototec Group
Kallioperän geoenergiapotentiaalin tutkimus isoille kiinteistöille
